""

torstai 24. heinäkuuta 2014

WHITE DRESS

WHITE14white1white13white4white7white10white8white6white2white11

PHOTOS Maisa Dyhr

DRESS Kappahl
JACKET Bik Bok
BAG Michael kors
SUNGLASSES Cotton on
WATCH Michael Kors
BRACELET Glitter
SHOES Din Sko
RINGS h&m



tiistai 22. heinäkuuta 2014

LAPINLAHTI EVENTING & ABOUT MY HOBBY

LAP18lap2lap5lap8lap7lap3lap1lap10lap4lap6lap13lap15lap17lap14lap9lap12
(Viimeinen kuvakollaasi on Niinisalon kenttäkilpailuista pari viikkoa sitten)

Olin siis Lapinlahdessa viime viikonloppuna kisoissa ja siellä meni taas tosi hyvin! Olin yhdeksäs vaikka mun kouluosuus meni ihan surkeesti sillä jouduin ratsastamaan maneesissa jossa Lucky jännitty ja sain vain 62 % kouluohjelmasta. Rataesteet meni puhtaasti, samoin maasto vain parilla aikavirheellä. Oli mahtava viikonloppu kun pääsin viettämään sitä hyvän ystäväni Jennin kanssa joka myös kisasi siellä. Vaikka ajomatka oli 7h ja olin kuolla kun kaikki paikat puutuivat moneen kertaan, reissu oli sen arvoinen!

Heipps! Että tälläistä mä sitten puuhailen aina silloin kun en ota asukuvia tai valmistaudu näytöksiin, aika erillaista, mutta se on hyvä sillä elämässä pitää olla harrastuksia jotka tasapainottavat toisiaan. Tulisin hulluksi jos pitäisi kokoajan elää tässä ''pinnallisessa maailmassa'' kun kaikessa on kyse vain ulkonäöstä. Vaikka mä rakastan vaatteita, meikkaamista, hiustenlaittoa jne niin siitä on pakko ottaa taukoa välillä. On ihanaa että minulla on paikka missä voin olla ilman meikkiä, epämukavia trendivaatteita, hiusväsäyksiä jne. Mulla on jotain missä voin olla hyvä, voin onnistua ja tuntea itsevarmuutta vaikka näyttäisin kuinka karmealta, sillä tässä harrastuksessa kyse ei ole sinusta vaan sun hevosesta! Tottakai kisoissa pitää pukeutua sääntöjen mukaisesti hienoon kisatakkiin jne, mutta pääasia on kuitenkin se hevonen ja miten se suorittaa.

 Mä oon ratsastanu koko ikäni, kyllä olin yksi vuotiaana jo hevosen selässä niin että äiti piti kiinni ja mua talutettiin ympyrällä pienellä ponilla. Mä olin hirveän rauhaton sekä hyperaktiivinen pienenä joten mä en voinut oikein harrastaa mitään vauva jumppaa sillä mä olisin hävinnyt salista kolmessa sekunnissa kun en osannut olla paikallaan.  Mä huusin koko ajan eikä äiti oikein tiennyt mitä tehdä mulle. Äiti on aina rakastanut eläimiä ja ratsastanut pienenä sen verran kun viikkorahoillaan pysty. Hän joutui kuitenkin lopettamaan sen työn ja perheen takia. Hänelle on kuitenkin ollut aina tärkeää että minä ja mun sisko totutaan eläimiin pienestä pitäen sillä eläinten kanssa oleminen on hyvää terapiaa lapsille. Joten kun hän sitten vei tämän huutavan kauhukakaran tallille eräänä päivänä, hän huomasi että tämä kauhukakara muuttui aivan toiseksi lapseksi hevosten läheisyydessä. Ainoa paikka missä olin hiljaa oli hevosen selässä. Olin rauhallinen, iloinen ja innostunut enkä pelännyt. Näin äiti alkoi sitten hyödyntämään tätä ja aloinkin käymään tallilla yhä useammin.

Muutaman vuoden päästä tilanne muuttui sellaiseksi että mua ei enään saanut pois tallilta. Mä aloin hoitaa heppoja Karlviikissä ja pikkuhiljaa siirryin aina parempaan ratsastusryhmään. Yhtäkkiä olin jo kouluikäinen ja kohtapuolin mulla oli jo oma hevonen. Mun ja mun äidin eka heppa oli tosi iso ja kiltti. Monet ihmetteli miten mä pysyin sellasen elefantin kyydissä, mutta siellä mä vain keikuin ongelmitta. Meillä oli tää heppa aika monta vuotta, olin muistaakseni 13 kun se jouduttiin lopettamaan. En ole koskaan menettänyt läheistä ihmistä muuta kuin ihan pienenä, mutta en muista siitä mitään, joten ajatus siitä että tietoisesti antaa jonkun viedä pois sulle niin äärettömän tärkeän asia oli kuvottavaa. Ei sitä voinut käsittää että se vain sekunnissa olisi poissa, eikä enään koskaan tulisi takaisin. Ja hirveintä oli ajatus siitä että hevonen ei edes itse tiennyt mitä tapahtuu, se vain luulee pääsevänsä laitumelle juoksentelemaan varsansa kanssa eikä voinut aavistaakaan että sen aika tulisi loppumaan seuraavan 10 minuutin sisällä. Se katsoo viattomasti silmiin eikä ymmärrä miksi kaikki itkevät. En itse voinut olla mukana kun hänet lopetettiin mutta äiti sen sijaan talutti sen laitumelle johon se myös haudattiin. Täytyi vain ajatella että se olisi paremmassa paikassa nyt.

 Olin murtunut viikkoja enkä vieläkään osaa  oikein käsitellä asiaa. Koska me tiedettiin että tämä tulisi lopettaa sen jalkavaivojen takia ennemmin tai myöhemmin me päätettiin teetättää sille varsa joka syntyi terveenä neljä vuotta sitten. Varsan nimeksi tuli Tikru (My Cachet) jonka keksin ihan itse silloin. Tikru on meillä vieläkin ja se muistuttaa äitiään tosi paljon! Mä ostin nykyisen kisaheppani, Luckyn aika pian edellisen hevosen kuoleman jälkeen. Ja siinä välissä mulla oli ollut yks esteheppa joka mm reväytti selkänsä karatessaan tallinpihalla. Meillä on tämä heppa vieläkin mutta äiti ratsastelee sillä pääosin.

  Lucky on upea hevonen joka todellakin oli ollut onnekas kun valmentajani löysi sen vuosia sitten pahoinpideltynä, luurankona tallin nurkasta. Lucky tuli Eriksnäsiin ja sai piakkoon hyvän omistajan joka huolehti siitä että se sai hyvin ruokaa ja alkoi luottamaan ihmisiin. Silloin Lucky myös tutustui kenttäratsastukseen ja se osoittautui täydelliseksi lajiksi sille hepalle. Lucky rakastaa maastoesteitä eikä halua pysyä lapasessa kun lähettäjä laskee sekuntteja alas ennen maastostarttia. Ei voisi uskoa että se on sama hevonen kuin mitä se oli kun se tuli suomeen. Vaikka Lucky ei ole mikään kallein ja hienoin hevonen markkinoilla me ollaan pärjätty sen kanssa tosi hyvin! Ollaan sijoitutta lähes joka kisassa nykyään. Ei luckysta ole kansainväliseksi huippu ratsuksi kisaamaan kahta tähteä mutta se riittää mulle ihan hyvin toistaiseksi kisaamaan junnujen SM tasolla.

 Vaikka ratsastus tuntuu välillä todella pitkävetiseltä niin kun todellisuus iskee siitä että möisin  Luckyn oikeasti, niin alan miettimään kahdesti. Haluanko lopettaa rakkaan harrastuksen juuri kun alkaa sujumaan? Pystyisinkö elämään ilman että kävisin tallilla kun en edes muista milloin olisin pitänyt pidempää taukoa? Ratsastus on jo elämäntapa ja olen saanut paljon ystäviä sekä kotitallilta että ympäri suomea joita en myöskään näkisi enään välttämättä koskaan. Mutta mun elämä on tullut sellaiseen vaiheeseen että on tehtävä päätöksiä sillä mä haluan kuitenkin matkustaa ulkomaille, (menen ehkä jopa moneksi kuukaudeksi ulkomaille ensi lukuvuonna) mitä sitten teen hevosten kanssa? Haluan muutenkin muuttaa ruotsiin opiskelemaan lukion jälkeen ja mulla ei tosiaan ole rahaa/aikaa ylläpitää hevosta siellä. Mä en myöskään halua tähdätä huipulle tässä lajissa vaan ihan harrastaminen riittää joten en myöskään voi heittää hukkaan mahdollisuuksiani päästä ulkomaille nyt. Tiedän että joudun lopettamaan jossain vaiheessa, ja että tulen joutumaan luopumaan taas yhdestä rakkaasta asiasta elämässäni. Mutta nämä kaikki vuodet ovat opettaneet minulle niin paljon sekä antaneet ihania muistoja jotka muistan koko elämäni, niin saan olla kiitollinen siitä että minulla on ollut mahdollisuus harrastaa näin hienoa harrastusta näinkin kauan. Kunnes se päivä koittaa että näen Luckyn menevän traikussa jollekin toiselle joka osaa arvostaa sitä yhtä paljon kuin minä, yritän ottaa kaiken irti ja olla miettimättä sitä sillä murehtiminen ei auta. Kaikki loppuu aikanaan vaikka ei haluaisi mutta sen kanssa on vain elettävä. Ja kaiken loppu on jonkun muun alku, on vain ajateltava niin :)


sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

MUSIC TO MY EARS

musictallinootd8tallinootd2IMG_3796tallinootd3tallinootd9tallinootd6tallinootd4tallinootd5tallinootd7

Photos Viivi Grönlund

Headphones Urbanears// Sandals New Look// Pants Topshop// Jacket H&M// Top Gina Tricot// Sunnies Aldo// Watch MK// Phonecase VS// Rings H&M

torstai 17. heinäkuuta 2014

BIRTHDAY IN TALLINN

TALLIN20tallin3tallin8tallin2tallin10tallin12tallin9tallin16tallin15tallin17tallin18tallin14tallin13tallin19


Koska Sofia on mulle niin uskomattoman tärkeä niin päätin ottaa ohjat käsiin tänä vuonna ja järjestää hänelle vähän erillaisempaa ohjelmaa synttäreiden kunniaksi. Päätettiin siis ystävien kanssa yllättää mun Sofia hauskalla synttärilahjalla menemällä Tallinnaan. Olin pyytänyt Sofian tulemaan Herttoniemeen puolen päivän aikaan jossa tapasin hänet. Sidoin hänen silmät kaulahuivilla, heivasin autoon ja lähdimme kohti terminaalia. Sofia ei tiennyt mitään. Kun saavuimme terminaaliin avasimme kaulahuivin ja paljastimme päivän ohjelman. Sofia ilahtui tosi paljon! Mä niin rakastan järjestää yllätyksiä ja suunnitella erillaisia tapahtumia. Mä olisin itse ainakin ollut tosi iloinen ja kiitollinen jos mulle oltais järjestetty vastaavaa. Laivalla mentiin ensin kannelle avaamaan mun lahja ja ottamaan kuvia. Annoin sofialle lahjaksi ripsienpidennykset jotka hän menee ottamaan ensi viikon maanantaina. Meidän onnekseen ulkona alkoi sataa melkein heti joten jouduimme menemään sisälle jatkamaan synttäreiden viettoa. Päätettiin mennä syömään buffaan jossa aika sitten kuluikin nopeasti sillä olimme perillä melkein heti ruokailun jälkeen. Tallinnanssa kierreltiin ensin vähän kauppoja, mutta itse en löytänyt mitään :( Sen jälkeen mentiin kävelemään vanhaan kaupunkiin ja istahdettiin yhdelle terassille ottamaan synttäridrinksut. Sitten jatkoimme taas kiertelemistä jonka jälkeen löydettiin kiva ravintola jossa söimme freesit salaatit. Istuttiin iltaa aika kauan ja käytiin läpi kaikkia ihania muistoja sofian kanssa. Lopulta oli aika lähteä kotia päin. Me oltiin kaikki niin väsyneitä ja puhki että tuskin jaksoimme enään kävellä. Roikuttiin hytissä melkein koko kotimatka naureskellen huonoille jutuille. Koko päivä oli todella onnistunut ja kaikilla oli hauskaa. Päätimme ottaa tämän kaiken uudestaan parin viikon päästä kun enemmän meidän kavereita pääsee mukaan, sillä nyt melkein kaikki olivat ulkomailla/mökillä tai jossain muualla.

Mun viikonlopun suunnitelmiin kuuluu taas heppailua. Tällä kertaa menen kisoihin Lapinlahteen jonne on 8h ajomatka! Olen käynyt siellä kerran aiemmin kun siellä järjestettiin  SM-kisat, ja silloin muistan matkan olleen todella tuskallista. Odotan kisoja kuitenkin innolla sillä sinne on tulossa paljon kavereita ratsastuspiireistä joita en ole nähnyt talven maajoukkuevalmennuksen jälkeen. Muutenkin Lapinlahti on tosi kiva paikka ja meillä meni ainakin viime vuonna siellä tosi hyvin joten mahdollisuudet sijoitukseen ovat hyvät. Ja sen lisäksi lähden sinne hyvin mielin sillä viime viikonlopun kenttäkisat Niinisalossa menivät tosi hyvin ja olin loppujen lopuksi viides. On hassua miten mun mieli muuttuu ratsastuksen suhteen kokoajan, sillä pari kuukautta sitten olin myymässä hevostani kun mulla ei ollut yhtään motivaatiota kisaamaan, tai edes treenaamaan. Mutta nyt (voi olla hyvän menestyksen ansiosta) olen taas tosi motivoitunut enkä haluaisi myydä Luckya. Saa nähdä mitä teen syksyllä mutta tämän hetkiset suunnitelmat ovat että kisaan sen verran kun ehdin kesällä, jos tämä jäisi viimeiseksi kisakaudeksi minun osaltani.

maanantai 14. heinäkuuta 2014

SNAPBACK

b16b17B4Untitledb10b1b9B5Untitled
Snapback Gina Tricot// Necklace Cubus// Top H&M// Jacket H&M// Shorts Levis// Shoes Nike Airmax Thea// Backpack Icing// Rings H&M

Vihdoinkin! Tänään sain itseni vihdoinkin ulos ottamaan vähän kesäisempiä asukuvia. Kuvailtiin mun siskon kanssa rannalla vähän rennompia kuvia kun en löytänyt mun normaalia asukuva objektiivia, eikä oikein löydetty hyvää paikkaa kuvata. Mutta nämä saavat kelvata. Kesä on sujunut ihan mukavasti enimmäkseen harrastuksien parissa. Olen käynyt kenttäkisoissa jonkinverran (hyvän menestyksen kera ;) ), aloittanut taas lenkkeilyn, käynyt mökillä, ottanut ripsienpidennykset (jotka mulla on näissä kuvissakin) ja shoppaillut uusia kesävaatteita. Mun kuukauden tauko dieetistä osoittautuikin aika huonoksi valinnaksi sillä lihosin 6kg ja nyt taas pitäisi saada kaikki pois kolmessa viikossa... Yritän taas aloittaa syömään sen Fit Farmin dieetin mukaisesti sillä sitä oli suht helppo noudattaa. Mä ajattelin tehä mun blogista vähän enemmän treeni aiheisen sillä se on tällä hetkellä ajankohtaista ja siitä on helppo kirjoittaa. Muutenkin teen blogista enemmän arkisemman sillä mulla jotenkin ei just nyt oo nii paljon motivaatiota että jaksaisin kuvailla monta kertaa viikossa tosi fancy asukuvia ja muokata kuvia tunteja jotta saan kaikki textit ja taustat jne täydellisiksi. Varsinkin kesällä on vaikea jaksaa bloggata kun on jotenkin niin paljon muuta mitä haluaa tehdä. Mutta jos alan kirjoittelemaan enemmän mun arjesta, ratsastuksesta, laihdutuksesta, kavereista ja muista puuhista niin löydän enemmän aiheita joista kirjoittaa. Palaillaan pian!