sunnuntai 26. lokakuuta 2014

INDIEDAYS INSPIRATION DAY // OOTD



15625137162_0ee38b2d8a_bID12
Käväsin tänään tuolla Inspiration Day taapahtumassa ravintola Sipulissa. Ajattelin että olisi kiva käydä siellä taas koska viime kerta yllätti positiivisesti. Siellä oli hyvää ruokaa ja tosi kivat luennot sekä haastattelut. Tällä kertaa ehdittiin sinne vasta viimeiseksi tunniksi koska Emma jonka kanssa menin sinne pääsi töistä vasta niin myöhään. Porukka oli lähtenyt, ruuat oli loppu, samoin juomat paitsi jokunen viinilasillinen ja parit vesipullot. Ei ehditty yhdellekään luennolle eikä saatu edes goodiebagsia, joten sanoisin että reissusta ei jäänyt oikein mitään käteen haha :D saamme tosin syyttää itseämme myöhästymisestä mutta silti jäi vähän huono fiilis. Tapahtuman jälkeen käveltiin Johto kahvilaan syömään salaatit jonka jälkeen menin Itäkeskukseen tapaamaan Mirjamia joka on tullut suomeen nyt viideksi päiväksi. Hän asuu siis ruotsissa joten emme nää niin usein valitettavasti. Illalla mentiin tyttöporukalla meille viettämään leffailtaa snacksien kera. 

Mullahan kävi sitten sillain että unohdin muistikortin kotiin, joten kaikki kuvat ovat kuvattu Emman kameralla. 
15438293917_a2b22c943d_bID8ID915625135342_e0ff06c89f_b15437653149_66dc1d7d86_b15624283545_854b190aa0_b15437648359_8d8654f2d5_bid5id2ID7ID6
JACKET & BOOTS ZARA//BAG & WATCH MICHAEL KORS//RING BUCKLET//JEANS LEVI'S//SHIRT & NECKLACE CUBUS// SUNGLASSES H&M


Hei! Olette ehkä miettineet minne olen hävinnyt kun täällä blogin puolella on ollut aika hiljaista monen kuukauden ajan... No olen elossa vielä fyysisesti, sen voin ainakin sanoa, mutta psyykkisesti en ole niinkään varma. Aluksi en bloggannut ihan vaan siksi että mulla ei ollut mitään kirjoitettavaa, olin ihan hukassa oman tyylin kanssa (en pitänyt enään tyylistäni enkä jaksanut enään välittää, joten olen pukeutunut koko syksyn melkein vain juoksuhousuihin, uggeihin ja talvitakkiin), mun motivaatio salilla käymiseen oli nollassa, mallinhommat tuntuvat liian painostavilta, olin tosi heikon ja kipeen oloinen kokoajan jne. Mulla siis ei riittänyt energiaa kirjoittaa, eikä mulla ollut mitään kerrottavaa koska mun elämässä ei ole tapahtunut mitään koko tänä aikana. Olen ollut niin allapäin ja väsynyt että olen ottanut jokaisen koulupäivän selviytymis haasteena, ja koulun jälkeen sinnitellyt kotiin nukkumaan. En tiedä johtuuko tämä siitä että mulla on anemia vai siitä että olen saavuttanut sellasen pisteen elämässä jolloin olen luopunut kaikesta mikä on merkinny mulle jotain ja pitänyt mut aktiivisena, ja sen takia elämä tuntuu niin tylsältä ja tyhjältä? Tällä tarkoitan nyt siis sitä että olen lopettanut ratsastuksen, salilla käymisen, bloggaamisen ja mallinhommat ainakin hetkellisesti. Koska nyt olen elänyt jonkin aikaa näin, huomaan että en pysty olemaan ilman näitä kaikkia asioita. Mulla käy monta kertaa päivässä mielessä ''pitää kirjoittaa blogia'', mutta sitten muistan että ''no makaan kotona katsomassa sarjoja yökkärissä ja näytän sairaalta, ei tästä oo järkeä bloggata'' ja sitten pyyhin ajatuksen pois mielestä. Mutta huomaan että tarvitsen paikan mihin voin kirjottaa erilaisista asioista, sekä sellaisista jotka painavat mieltä että hauskoista ja positiivisista asioista joita tapahtuu elämässäni. Siksi päätin että ainakin ilmottaisin teille tauostani ja ottaisin vähän kuvi kun kerran laittauduin ja olin tuolla Inspiration Day tapahtumassa. Asukuvista huomaatte ehkä että tyylini on muuttunut aika radikaalisesti viime keväästä esim, mutta pidän paljon klassisesta ja sivistyneestä tyylistä sillä se on ajatonta just koska voi satsata laadukkaisiin vaatteisiin jotka pysyvät muodissa pitkään. Kuten esim uusi beige trenssi Zarasta, mun äidillä on saman tyylinen ja hän käytti sitä nuoruudessaan, ja edelleen beige trenssi on varma valinta työhaastatteluun tai vaikka isompaan tapahtumaan. Samoin Leviksen farkut ovat kestäneet 4 vuotta ja istuvat edelleen täydellisesti, toisin kuin Ginan 20e ''farkut''. Asupostaukseni tulevat siis jatkossa olemaan enemmän tämnän tyylisiä, simppeleitä mutta tyylikkäitä ja helppoja asukokonaisuuksia.

 En tiedä kuinka usein tulen postailemaan mutta kuten olen sanonut ennenkin niin en lopeta bloggaamista kokonaan varmaan koskaan, mutta kirjoitan ehkä vähän harvemmin välillä syystä tai toisesta. Ainakin tulen päivittelemään kuvia vanhojen mekostani jonka olen ostanut kuukausi sitten, ja tulevista ulkomaan matkoista, tapahtumista tai muista isommista uutisista. 

<3


perjantai 8. elokuuta 2014

SEXY SEVENTEEN

syndet10syndet9syndet3syndet1

Wohooo! Tänään mulla oli nyt sitten 17-vuotis synttärit. Pitkään on tätä päivää odotettu mutta nyt se vihdoinkin tuli. Ei sillain että tuntuisi mitenkään hirveen ihmeelliseltä ja maailmaa mullistavalta olla 17-vuotias hahah... mutta nyt olen taas vuoden lähempänä 18-vuotis synttäreitäni. En malta odottaa että täytän 18 sillä mä rakastan autoja ja ajamista yli kaiken ja haluaisin niin saada ajokortin jo. Haluaisin vain olla täysikäinen jotta saisin päättää enemmän omista asioistani ja olla itsenäisempi. Haluan muuttaa kotoa ja alkaa elää omaa elämää. Ärsyttää kun aina pitää haluta sitä mitä ei ole, eikä osaa arvostaa sitä mitä on. Mä ainakin haluan kaikkea mitä en voi saada siksi mulla on nyt hirveä hinku, mutta sitten kun mulla on ajokortti ja oma kämppä mä tuun taas haluamaan muuttaa takas perheen kanssa. Sitä ei vain nää niitä negatiivisia puolia vielä. Joka tapauksessa olen nyt iloinen etten enään ole nuorin porukassamme hahah ja että mä olen saanut elää tähän saakka terveenä, hyvien ystävien ja hienon rakastavan perheen kanssa. Olen todella kiitollinen siitä että olen saanut juuri tälläisen elämän, enkä haluaisi muuttaa mitään siitä!

Mä sain eilen jo mun synttärilahjat mun siskolta. Sain mm Diorin itseruskettavan ja Calvin Kleinin huulipunan jota mulla on näissä kuvissakin. Mun synttäripäivä alkoi kello seitsemältä kun heräsin rättiväsyneenä töihin. Mä oon nyt tehnyt lapsenvahdin töitä jo kolme kesää putkeen samalle perheelle. Hoidin heitä tänä kesänä 2 viikkoa ja tänään oli sitten viimeinen työpäivä. Ollaan oltu Korkeasaaressa, Hietsussa ja leikkipuistossa useimmiten. Lapset ovat kyllä tosi ihania ja heidän kanssaan on kiva viettää aikaa. Muutenkin heitä on helppo hoitaa kun ovat jo aika vanhoja ja osaavat itse tehdä paljon juttuja joten mun ei tarvitse kokoajan olla kädestä pitäen auttamassa heitä. Tänäänkin oltiin Hietsussa leikkimässä, mutta lapset menivätkin sitten jo kello 13 kavereiden luokse kylään joten sain loppupäivän vapaata. Siinä sitten jatkoin auringon ottoa pari tuntia jonka jälkeen menin laittautumaan mun hyvän kaverin Yashan läksäreitä varten. Yasha lähtee sunnuntaina Jenkkeihin melkein vuodeksi joten me järjestettiin hänelle yllätysjuhlat tänään. Kerron lisää läksäreistä toisessa postauksessa mutta halusin nyt vain kertoa vähän kuulumisia kun viime postauksesta on aika kauan.

Ainiin ja mä lähden huomenna taas Tallinnan risteilylle kavereiden kanssa juhlimaan mua sekä Yashaa! Siitä tulee varmasti tosi hauskaa, mutta jotta jaksan pysyä hereillä koko päivän niin mun on pakko mennä untenmaille... Pusuja kaikille ja kiitos paljon onnitteluista!!<3

torstai 24. heinäkuuta 2014

WHITE DRESS

WHITE14white1white13white4white7white10white8white6white2white11

PHOTOS Maisa Dyhr

DRESS Kappahl
JACKET Bik Bok
BAG Michael kors
SUNGLASSES Cotton on
WATCH Michael Kors
BRACELET Glitter
SHOES Din Sko
RINGS h&m



tiistai 22. heinäkuuta 2014

LAPINLAHTI EVENTING & ABOUT MY HOBBY

LAP18lap2lap5lap8lap7lap3lap1lap10lap4lap6lap13lap15lap17lap14lap9lap12
(Viimeinen kuvakollaasi on Niinisalon kenttäkilpailuista pari viikkoa sitten)

Olin siis Lapinlahdessa viime viikonloppuna kisoissa ja siellä meni taas tosi hyvin! Olin yhdeksäs vaikka mun kouluosuus meni ihan surkeesti sillä jouduin ratsastamaan maneesissa jossa Lucky jännitty ja sain vain 62 % kouluohjelmasta. Rataesteet meni puhtaasti, samoin maasto vain parilla aikavirheellä. Oli mahtava viikonloppu kun pääsin viettämään sitä hyvän ystäväni Jennin kanssa joka myös kisasi siellä. Vaikka ajomatka oli 7h ja olin kuolla kun kaikki paikat puutuivat moneen kertaan, reissu oli sen arvoinen!

Heipps! Että tälläistä mä sitten puuhailen aina silloin kun en ota asukuvia tai valmistaudu näytöksiin, aika erillaista, mutta se on hyvä sillä elämässä pitää olla harrastuksia jotka tasapainottavat toisiaan. Tulisin hulluksi jos pitäisi kokoajan elää tässä ''pinnallisessa maailmassa'' kun kaikessa on kyse vain ulkonäöstä. Vaikka mä rakastan vaatteita, meikkaamista, hiustenlaittoa jne niin siitä on pakko ottaa taukoa välillä. On ihanaa että minulla on paikka missä voin olla ilman meikkiä, epämukavia trendivaatteita, hiusväsäyksiä jne. Mulla on jotain missä voin olla hyvä, voin onnistua ja tuntea itsevarmuutta vaikka näyttäisin kuinka karmealta, sillä tässä harrastuksessa kyse ei ole sinusta vaan sun hevosesta! Tottakai kisoissa pitää pukeutua sääntöjen mukaisesti hienoon kisatakkiin jne, mutta pääasia on kuitenkin se hevonen ja miten se suorittaa.

 Mä oon ratsastanu koko ikäni, kyllä olin yksi vuotiaana jo hevosen selässä niin että äiti piti kiinni ja mua talutettiin ympyrällä pienellä ponilla. Mä olin hirveän rauhaton sekä hyperaktiivinen pienenä joten mä en voinut oikein harrastaa mitään vauva jumppaa sillä mä olisin hävinnyt salista kolmessa sekunnissa kun en osannut olla paikallaan.  Mä huusin koko ajan eikä äiti oikein tiennyt mitä tehdä mulle. Äiti on aina rakastanut eläimiä ja ratsastanut pienenä sen verran kun viikkorahoillaan pysty. Hän joutui kuitenkin lopettamaan sen työn ja perheen takia. Hänelle on kuitenkin ollut aina tärkeää että minä ja mun sisko totutaan eläimiin pienestä pitäen sillä eläinten kanssa oleminen on hyvää terapiaa lapsille. Joten kun hän sitten vei tämän huutavan kauhukakaran tallille eräänä päivänä, hän huomasi että tämä kauhukakara muuttui aivan toiseksi lapseksi hevosten läheisyydessä. Ainoa paikka missä olin hiljaa oli hevosen selässä. Olin rauhallinen, iloinen ja innostunut enkä pelännyt. Näin äiti alkoi sitten hyödyntämään tätä ja aloinkin käymään tallilla yhä useammin.

Muutaman vuoden päästä tilanne muuttui sellaiseksi että mua ei enään saanut pois tallilta. Mä aloin hoitaa heppoja Karlviikissä ja pikkuhiljaa siirryin aina parempaan ratsastusryhmään. Yhtäkkiä olin jo kouluikäinen ja kohtapuolin mulla oli jo oma hevonen. Mun ja mun äidin eka heppa oli tosi iso ja kiltti. Monet ihmetteli miten mä pysyin sellasen elefantin kyydissä, mutta siellä mä vain keikuin ongelmitta. Meillä oli tää heppa aika monta vuotta, olin muistaakseni 13 kun se jouduttiin lopettamaan. En ole koskaan menettänyt läheistä ihmistä muuta kuin ihan pienenä, mutta en muista siitä mitään, joten ajatus siitä että tietoisesti antaa jonkun viedä pois sulle niin äärettömän tärkeän asia oli kuvottavaa. Ei sitä voinut käsittää että se vain sekunnissa olisi poissa, eikä enään koskaan tulisi takaisin. Ja hirveintä oli ajatus siitä että hevonen ei edes itse tiennyt mitä tapahtuu, se vain luulee pääsevänsä laitumelle juoksentelemaan varsansa kanssa eikä voinut aavistaakaan että sen aika tulisi loppumaan seuraavan 10 minuutin sisällä. Se katsoo viattomasti silmiin eikä ymmärrä miksi kaikki itkevät. En itse voinut olla mukana kun hänet lopetettiin mutta äiti sen sijaan talutti sen laitumelle johon se myös haudattiin. Täytyi vain ajatella että se olisi paremmassa paikassa nyt.

 Olin murtunut viikkoja enkä vieläkään osaa  oikein käsitellä asiaa. Koska me tiedettiin että tämä tulisi lopettaa sen jalkavaivojen takia ennemmin tai myöhemmin me päätettiin teetättää sille varsa joka syntyi terveenä neljä vuotta sitten. Varsan nimeksi tuli Tikru (My Cachet) jonka keksin ihan itse silloin. Tikru on meillä vieläkin ja se muistuttaa äitiään tosi paljon! Mä ostin nykyisen kisaheppani, Luckyn aika pian edellisen hevosen kuoleman jälkeen. Ja siinä välissä mulla oli ollut yks esteheppa joka mm reväytti selkänsä karatessaan tallinpihalla. Meillä on tämä heppa vieläkin mutta äiti ratsastelee sillä pääosin.

  Lucky on upea hevonen joka todellakin oli ollut onnekas kun valmentajani löysi sen vuosia sitten pahoinpideltynä, luurankona tallin nurkasta. Lucky tuli Eriksnäsiin ja sai piakkoon hyvän omistajan joka huolehti siitä että se sai hyvin ruokaa ja alkoi luottamaan ihmisiin. Silloin Lucky myös tutustui kenttäratsastukseen ja se osoittautui täydelliseksi lajiksi sille hepalle. Lucky rakastaa maastoesteitä eikä halua pysyä lapasessa kun lähettäjä laskee sekuntteja alas ennen maastostarttia. Ei voisi uskoa että se on sama hevonen kuin mitä se oli kun se tuli suomeen. Vaikka Lucky ei ole mikään kallein ja hienoin hevonen markkinoilla me ollaan pärjätty sen kanssa tosi hyvin! Ollaan sijoitutta lähes joka kisassa nykyään. Ei luckysta ole kansainväliseksi huippu ratsuksi kisaamaan kahta tähteä mutta se riittää mulle ihan hyvin toistaiseksi kisaamaan junnujen SM tasolla.

 Vaikka ratsastus tuntuu välillä todella pitkävetiseltä niin kun todellisuus iskee siitä että möisin  Luckyn oikeasti, niin alan miettimään kahdesti. Haluanko lopettaa rakkaan harrastuksen juuri kun alkaa sujumaan? Pystyisinkö elämään ilman että kävisin tallilla kun en edes muista milloin olisin pitänyt pidempää taukoa? Ratsastus on jo elämäntapa ja olen saanut paljon ystäviä sekä kotitallilta että ympäri suomea joita en myöskään näkisi enään välttämättä koskaan. Mutta mun elämä on tullut sellaiseen vaiheeseen että on tehtävä päätöksiä sillä mä haluan kuitenkin matkustaa ulkomaille, (menen ehkä jopa moneksi kuukaudeksi ulkomaille ensi lukuvuonna) mitä sitten teen hevosten kanssa? Haluan muutenkin muuttaa ruotsiin opiskelemaan lukion jälkeen ja mulla ei tosiaan ole rahaa/aikaa ylläpitää hevosta siellä. Mä en myöskään halua tähdätä huipulle tässä lajissa vaan ihan harrastaminen riittää joten en myöskään voi heittää hukkaan mahdollisuuksiani päästä ulkomaille nyt. Tiedän että joudun lopettamaan jossain vaiheessa, ja että tulen joutumaan luopumaan taas yhdestä rakkaasta asiasta elämässäni. Mutta nämä kaikki vuodet ovat opettaneet minulle niin paljon sekä antaneet ihania muistoja jotka muistan koko elämäni, niin saan olla kiitollinen siitä että minulla on ollut mahdollisuus harrastaa näin hienoa harrastusta näinkin kauan. Kunnes se päivä koittaa että näen Luckyn menevän traikussa jollekin toiselle joka osaa arvostaa sitä yhtä paljon kuin minä, yritän ottaa kaiken irti ja olla miettimättä sitä sillä murehtiminen ei auta. Kaikki loppuu aikanaan vaikka ei haluaisi mutta sen kanssa on vain elettävä. Ja kaiken loppu on jonkun muun alku, on vain ajateltava niin :)


sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

MUSIC TO MY EARS

musictallinootd8tallinootd2IMG_3796tallinootd3tallinootd9tallinootd6tallinootd4tallinootd5tallinootd7

Photos Viivi Grönlund

Headphones Urbanears// Sandals New Look// Pants Topshop// Jacket H&M// Top Gina Tricot// Sunnies Aldo// Watch MK// Phonecase VS// Rings H&M